Elämää ja yllätyksiä

Vanha viisaus yhden oven sulkeutumisesta

ja sen väistämättömänä seurauksena tapahtuvasta

toisen vastaavan avautumisesta pitää paikkaansa,

luultavasti paremmin kuin kuvittelemmekaan.

Luulin aina lauseen tarkoittavan valinnan mahdollisuuksia silloin, kun
päätämme poiketa reitiltä, itse kulkemaltamme tai toisten osoittamalta.

Yllätyksekseni huomasinkin avaavani ja sulkevani ovia

itseni sisällä - menneen, nykyisen ja tulevan välillä.

Miksi jäädä vangiksi eilisen ajatuksiin, miksi murehtia huomisen puolesta?

Kun yhtä hyvin voi edes yrittää nauttia ohikiitävistä hetkistä,

juuri sellaisina kuin niitä kulloinkin meille tarjotaan?

Ovia on loppumaton määrä, niiden availu ja sulkeminen käyvät työstä.

Työtä voi tehdä puolihuolimattomasti tai vakavasti pohtien,

suurella uteliaisuudella, syvällä intohimolla tai ohimennen.

Jokainen tapa on sopiva, ja niiden vaihtelu suotavaa.

Välillä voi jättää kaikki ovet auki ja antaa ajatusten tuulettua.

Toisena voi sulkeutua vasta löytämäänsä huoneeseen

ja tutkia sitä asiaan kuuluvalla pieteetillä.