Miksi asiat tapahtuvat niin kuin tahtovat,
ja tuntuvat siitä huolimatta täydellisiltä juuri sellaisina?
Auttavatko sattumanvaraiset tapahtumat näkemään jotakin,
joka muuten jäisi meiltä huomaamatta?
Antavatko ne syyn pysähtyä, herkistävätkö kuulemaan,
auttavatko tuntemaan jotakin unohtunutta?
Jos hetken aikaa seuraisi omaa elämäänsä
sivustakatsojan silmin, näkisikö enemmän kuin tuntisi?
Vai tuntisiko vahvemmin, nähtyään tapahtumat laajemmin?
Osaisiko silloin tulkita elettyä elämää syvemmin ja kokonaisemmin?
Onnistuisiko oivaltamaan mukanaan kuljetettuja kysymyksiä?
Pystyisikö ymmärryksen myötä hyväksymään
asioiden ja tapahtumien merkityksellisyyden?
Uskoisiko sen, ettei mikään sittenkään ole sattumaa,
ja asiat tapahtuvat samassa ajassa toisistaan riippumatta?
Kommentit