Kesän viimeiset hetket.
Aurinko lämmittää ihoa,
pimenevä taivas tarjoilee tähtiään.
Poltettu oranssi
500 g porkkanaa, 500 g sipulia, runsas litra vettä,
2 1/2 kanaliemikuutiota, 2-3 valkosipulinkynttä,
1 1/2 dl kuivaa valkoviiniä, 1/2 tl hunajaa,
1 tl garam masalaa, 1/3 tl chilijauhetta, ripaus currya
muutama tuhti kierros mustapippuria myllystä,
2 tl kuivattua basilikaa, 150 g ranskankermaa,
keiton päälle tuoretta basilikaa tai korianteria.
Silppua sipulit ja paloittele kuoritut porkkanat.
Pyörittele paloja paksupohjaisen kattilan pohjalla
viiden minuutin verran ja lisää vähitellen vesi.
Keittele hiljalleen 1 1/2 tuntia.
Lisää kanaliemikuutiot, hunaja, valkoviini
ja vähän mausteita. Maistele ja lisää mausteita.
Sekoita viimeiseksi joukkoon ranskankerma ja anna muhia hetki.
Soseuta keitto kahdessa erässä ja laita jäähtymään.
Keitto maistuu hivelevän hyvältä kylmänä ja kuumana.
Kiitos Sari ja Valttu!
Kommentit
Käännös kirjasta Det Flydende Universum
Markku Nahkuri
Myönnän että olen soppahöperö, mutta kiellän olevani löylyn lyömä, vaikka tuonnoin sainkin paikallisen kiuaskuninkaan, Erik´in lauteilta alas . Mutta se on sitten toinen kertomus. (Löylynlyömä kiuaskuningas).
Ensikäteen haluan tähdentää, olematta kiihkoilija, että soppa on pyhä keitos ja liesi on keittäjän alttari.
Sipulikeitto
Champanjan avustamana mielikuvituksesi karkaa, jo lapsena luotuihin unelmiin, että olet muotimaailman huipputähti ja sinulla, illan johdosta on hiukan enemmän rynnästä kuin tavallista.
Olet maalannut Pariisin punaiseksi ja tanssinut ihka ihanan, kreikkalaisen adonin kansa. Ja nyt käsiänsä levitellen, hän tarjoaa sinulle mahdollisuuden nähdä yhden hänen huvipursistaan. Sinun Ferrari on jäänyt kaupungin toiselle puolelle. Olet saanut likaa Prosecco de Cava Crystallia ja liian vähän seksiä.
Pikkutuntien yönälkäkin alkaa vaivata. Tanssit kevytmielisesti pitkin rue Rambuteau Stepahn Kelian monot käsissäsi. Äkkinäisen mielijohteen vallassa heittäydyt kreikkalaisen kaulaan ja sanot: ”Mä tahon sjibulisoppaa – mä oon sjubermodelli ja mulle on aivan yhen tekevää mitässä meinaat mun hegityksestä!”
Luulit ehkä, että hän vie sinut Au Pied de Cohon syömään. Mutta ihmeellistä kyllä ehdotuksellasi – osuit hänen gourmee aistillisuuteen.
Suurin elein hän pyyhkäisee sinut hitaasti ajavaan limousiin, joka salaperäisellä tavaal on seurannut teitä, miltein huomaamattomastiPalace de Vogesta asti.
Muutamaa minuttia myöhemmin hän heittää sinun stolasi le Corbusie sovan käsinojalle. Et saa lupaa seurata häntä keittiöön, mutta siellä tapahtuu seuraavaa: Hän silppuaa sylillisen sipulia ja sauteeraa ne härän rasvassa ja sinne katoaa myös pari kourallista valkosipulia. Hän vartioi kuin haukka, että sipulit eivät ruskistu, vaan juuri ja juuri alkavat muodostaa tahmeaa lasimaista massaa pohjalle ja nousee hiukan reunoille. Ihanuuden päälle hän kaataa häränlihalientä ja seos saa kiehua maltillisella lämmöllä kunnes sipulin maku on saanut voimaa, se on makeutunut ja siinä on terävyyttä ja liemi on homogeeninen.
Keitoksen kiehuessa hän on etsinyt esille toispäiväiset ranskanleivät, hän kierittelee paksut siivut härän rasvassa, hieroo niihin valkosipulia ja kuivaa ne uunissa.
Juuri ennen tarjoilua hän ripottele aimo annoksen Gruyére juustohiutaleita ja gratinoi ne. Sen yön lemmenhalut katosivat sipulisopan löyhkään.
Seuraavana aamuna arvaat että sipulimestari on huiputtaja, sillä yksikään kreikkalainen ei kykene tekemään sipulisoppaa niinkuin hän. Ja lähempi ristikuulustelu tuo esille että hän on vain opiskelija joka lukee kreikan filosofiaa Sorbonnen yliopistossa.
Asunnon hän on lainannut serkultaan, joka on Pariisin St. Germain jalkapallojoukkueen keskushyökkääjä. Sinä annat hänelle anteeksi ja kun kumarrut antamaan hänelle lähtiäissuukon hän pyörtyy. Hengityksesi (jos sitä siksi voisi sanoa) on pahempi kuin viimeyönä.
Muutama päivä myöhemmin hän perii huvialukse, muuta hän myy sen ostaakseen lisää valkosipulia.
Pidä nenäsi tukossa kunnes puhumme sipulista. Sipuli on perustekijä miltein jokaisessa sopassa. Sipuli antaa makeutta ja happoa . Jos käytät myös kuoret (keittopussiin sullotuuna)niin ne antavat komean kuultavan keltaisen värin. Jos tahdot lisää puhtia soppaasi niin voit käristää sipulia hiukan enemmän, mutta varo hengitystäsi, se tappaa kärpäse kahden metrin etäisyydeltäkin.
Skalottesipulissa on jotakuinkin samat ominaisuudet kuin tavallisessa sipulissa, mutta sillä on voinakkaampi aroma ja vähemmä happamuutta. Mutta mitä tulee tavalliseen valkosipuliin niin sitä ei voi korvata millään muulla ja sitä voi menestyksellä käyttää miltein kaikkiin ruokiin; paitsi kaljan valmistukseen.
Se tuoksu ja makutäytelyys, minkä valkosipuli antaa jokaiseen soppaan, on yksi Luojamme selvittämätön suuri lahja jokaiselle kokille.