Siirry pääsisältöön

Sarvikuono olohuoneessa


Olohuone, mikä sen merkitys on?
Joillekin se on ainoa asuinhuone, jossa vietetään aikaa, viihdytään ja vanhetaan. Toisille se taas on huone, jossa ollaan kuin ei oltaisikaan. Ainakaan siellä ei juurikaan olla olemassa kenellekään. Olohuone sisustetaan maltillisesti. Sen tulee näyttää tyylikkäältä silloin, kun itselle hiukan tuntemattomammat henkilöt saapuvat paikalle. On tärkeää, että huonekalut, värit ja esineet on sijoiteltu tasapainoisesti, jotta tutustuja voi kuvitella asujan itsekin olevan tasapainossa. Tunnelman luojana myös valaistus on tärkeää. Kirjahyllyssä on oltava yleisesti sivistäviä ja taiteellisesti monipuolisia teoksia. Tuttujen saapuessa tärkeintä on se, että huone on uudistunut sitten viime käynnin. Jos kaikki on ennallaan, on elämä pysähtynyttä. Jos muutokset ovat radikaaleja, on asujalla meneillään henkinen kriisi.

Milloin asuja itse käyttää huonettaan? Tuskin koskaan. Hän herää aamuisin, hiipii hiljaa keittiöön kuiskiakseen kahvinkeittimelle ja toivoo, ettei herätä muita. Aamun uutislehden hän lukee pienessä työhuoneesssaan, jossa rauhallista tunnelmaa häiritsevät tekemättömät työt. Töistä palattuaan hän jaksaa juuri ja juuri käväistä jääkaapilla ennen kaatumistaan sängylle pehmeiden peittojen ja muhkeiden tyynyjen väliin. Milloin hänellä itsellään olisi aikaa nauttia huoneesta, jonka esteettisyyden hän on tarkkaan harkinnut itseään kuvaavaksi ja toivottua harmoniaa ylläpitäväksi?
- Sitä varten on varattava aika kalenteriin, vastaa ammattilainen, joka maksusta ohjaa ihmisiä toteuttamaan haaveritaan. Miten kenelläkään voi olla niin pientä haavetta, ja niin vaikeasti toteutettavaa, että tavoitteeseen pääsemiseksi tarvitaan tuntemattoman hyvinvointivalmentajan apua?

Kävellessään yksittäisin askelin ammattiauttajan vastaanottohuoneen lattiaan merkittyjä välitavoitteita pitkin kohti visualisoitua haavettaan, asuja pysähtyy. Toisen askeleen kohdalla kyyneleet nousevat silmiin, hento vartalo värisee ihon pinnan voimakkaan kipinöinnin johdosta.
Niin helppoako se olikin? Riittää, kun kertoo haaveensa ja kulkee varovasti kohti ääneen lausumaansa määränpäätä.

Haaveen konkretisoiminen ilman muiden sanattomia vaatimuksia on voimakas kokemus. Lähtiessään kokemuksen mahdollistaneen auttajan huoneesta voimakkaan kokemuksen aiheuttaman lämmöntunteen saattelemana, asuja päättää toteuttaa haaveensa. Kotiin päästessään hän jättää ajatukset tekemättömistä töistä oven ulkopuolelle, ilman minkäänlaista syyllisyyttä. Asuja sytyttää kynttilät, heittäytyy sohvalle, valitsee tunnelmaan sopivaa musiikkia, kaataa itselleen lasin viiniä ja uppoutuu kesken jääneen kirjan turvalliseen maailmaan.

- Photo by Derick McKinney on Unsplash 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Makumuistoja

Kesän viimeiset hetket. Aurinko lämmittää ihoa, pimenevä taivas tarjoilee tähtiään.


Poltettu oranssi
500 g porkkanaa, 500 g sipulia, runsas litra vettä, 2 1/2 kanaliemikuutiota, 2-3 valkosipulinkynttä, 1 1/2 dl kuivaa valkoviiniä, 1/2 tl hunajaa, 1 tl garam masalaa, 1/3 tl chilijauhetta, ripaus currya  muutama tuhti kierros mustapippuria myllystä, 2 tl kuivattua basilikaa, 150 g ranskankermaa, keiton päälle tuoretta basilikaa tai korianteria.
Silppua sipulit ja paloittele kuoritut porkkanat. Pyörittele paloja paksupohjaisen kattilan pohjalla viiden minuutin verran ja lisää vähitellen vesi. Keittele hiljalleen 1 1/2 tuntia. Lisää kanaliemikuutiot, hunaja, valkoviini ja vähän mausteita. Maistele ja lisää mausteita. Sekoita viimeiseksi joukkoon ranskankerma ja anna muhia hetki. Soseuta keitto kahdessa erässä ja laita jäähtymään.
Keitto maistuu hivelevän hyvältä kylmänä ja kuumana.

Kiitos Sari ja Valttu!

Lumikeiju

Miten kauniisti lumi kimmeltääkään maassa, ajatteli Armas hiljaa mielessään. Hänellä oli palava halu kertoa näkemästään jollekin, jakaa tuo hetkellisen kauneuden kokemus jonkun kanssa. Mutta miten, eihän hänen suustaan tullut helposti edes tavallisen arkisia sanoja, saati sitten mitään sellaista, joka vastaisi sitä mykistävää maisemaa, jota hän ikkunastaan itsekseen tuijotti. Sisarenpojan samojedi Tepi keskeytti Armaan hiljaisen hetken työntämällä kuononsa hänen syliinsä rapsutusten toivossa. Armas nousi ikkunan eteen asetetusta keinutuolistaan ja istui koiran viereen lattialle. Voi sitä hellyyden määrää, mitä nuo kaksi toisilleen antoivat. Sitä sielujen sympatiaa, joka heidän välillään oli, on vaikea tavallisen ihmisen saavuttaa, kenenkään tai minkään kanssa.

Onnekseen Armas ei ollutkaan syntynyt ihan tavallisena lapsena, vaan hiukan hitaammin ajattelevana. Siitä oli hänelle paljon iloa elämässä. Tyhjäpäiset kyläläiset jättivät hänet huomiotta ja ystävälliset puolestaan antoivat runsa…