Joillekin se on ainoa asuinhuone, jossa vietetään aikaa, viihdytään ja vanhetaan. Toisille se taas on huone, jossa ollaan kuin ei oltaisikaan. Ainakaan siellä ei juurikaan olla olemassa kenellekään. Olohuone sisustetaan maltillisesti. Sen tulee näyttää tyylikkäältä silloin, kun itselle hiukan tuntemattomammat henkilöt saapuvat paikalle. On tärkeää, että huonekalut, värit ja esineet on sijoiteltu tasapainoisesti, jotta tutustuja voi kuvitella asujan itsekin olevan tasapainossa. Tunnelman luojana myös valaistus on tärkeää. Kirjahyllyssä on oltava yleisesti sivistäviä ja taiteellisesti monipuolisia teoksia. Tuttujen saapuessa tärkeintä on se, että huone on uudistunut sitten viime käynnin. Jos kaikki on ennallaan, on elämä pysähtynyttä. Jos muutokset ovat radikaaleja, on asujalla meneillään henkinen kriisi.
Milloin asuja itse käyttää huonettaan? Tuskin koskaan. Hän herää aamuisin, hiipii hiljaa keittiöön kuiskiakseen kahvinkeittimelle ja toivoo, ettei herätä muita. Aamun uutislehden hän lukee pienessä työhuoneesssaan, jossa rauhallista tunnelmaa häiritsevät tekemättömät työt. Töistä palattuaan hän jaksaa juuri ja juuri käväistä jääkaapilla ennen kaatumistaan sängylle pehmeiden peittojen ja muhkeiden tyynyjen väliin. Milloin hänellä itsellään olisi aikaa nauttia huoneesta, jonka esteettisyyden hän on tarkkaan harkinnut itseään kuvaavaksi ja toivottua harmoniaa ylläpitäväksi?
- Sitä varten on varattava aika kalenteriin, vastaa ammattilainen, joka maksusta ohjaa ihmisiä toteuttamaan haaveritaan. Miten kenelläkään voi olla niin pientä haavetta, ja niin vaikeasti toteutettavaa, että tavoitteeseen pääsemiseksi tarvitaan tuntemattoman hyvinvointivalmentajan apua?
Kävellessään yksittäisin askelin ammattiauttajan vastaanottohuoneen lattiaan merkittyjä välitavoitteita pitkin kohti visualisoitua haavettaan, asuja pysähtyy. Toisen askeleen kohdalla kyyneleet nousevat silmiin, hento vartalo värisee ihon pinnan voimakkaan kipinöinnin johdosta.
Niin helppoako se olikin? Riittää, kun kertoo haaveensa ja kulkee varovasti kohti ääneen lausumaansa määränpäätä.
Haaveen konkretisoiminen ilman muiden sanattomia vaatimuksia on voimakas kokemus. Lähtiessään kokemuksen mahdollistaneen auttajan huoneesta voimakkaan kokemuksen aiheuttaman lämmöntunteen saattelemana, asuja päättää toteuttaa haaveensa. Kotiin päästessään hän jättää ajatukset tekemättömistä töistä oven ulkopuolelle, ilman minkäänlaista syyllisyyttä. Asuja sytyttää kynttilät, heittäytyy sohvalle, valitsee tunnelmaan sopivaa musiikkia, kaataa itselleen lasin viiniä ja uppoutuu kesken jääneen kirjan turvalliseen maailmaan.
- Photo by Derick McKinney on Unsplash
Kommentit