Puissa, ystävissä ja ajassa on jotain yhteistä.
Jotain, joka vetää puoleensa, pitää kiinni, suojelee ja pysyy.
Puun latvaan kiivettyään on hiukan lähempänä aurinkoa,
alas katsoessaan saattaa nähdä tutun maailman uusin silmin.
Oksien suojassa saa rauhassa päästää huolet tuulten kuljetettaviksi.
Ajalla on samanlaista, käsittämätöntä taikaa.
Kuluessaan se muuttaa ihmistä, elämää ja ympäristöä.
Aika vahvistaa hyvää, haalistaa merkityksetöntä, poistaa tarpeettoman.
Ystävien kanssa vietetty aika on ikuista, kestipä se hetken tai eliniän.
Merkitykselliset sanat, jaetut ajatukset ja yhteiset kokemukset
vahvistavat, antavat turvaa ja mahdollistavat tarvittavan muutoksen.
Lepäään ikiaikaisen puun suojassa, kiitollisena.
Minulla on yhä aikaa. Ja ystäviä, joiden kanssa nauttia siitä.
Kommentit