Elämää kaikilla mausteilla

Hae tästä blogista

Vuoden kulkua

päiväys: 29.9.12

Hae linkki
Facebook
X
Pinterest
Sähköposti
Muut sovellukset

Hae linkki
Facebook
X
Pinterest
Sähköposti
Muut sovellukset

Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Makumuistoja

Kesän viimeiset hetket. Aurinko lämmittää ihoa, pimenevä taivas tarjoilee tähtiään. Poltettu oranssi 500 g porkkanaa, 500 g sipulia, runsas litra vettä, 2 1/2 kanaliemikuutiota, 2-3 valkosipulinkynttä, 1 1/2 dl kuivaa valkoviiniä, 1/2 tl hunajaa, 1 tl garam masalaa, 1/3 tl chilijauhetta, ripaus currya muutama tuhti kierros mustapippuria myllystä, 2 tl kuivattua basilikaa, 150 g ranskankermaa, keiton päälle tuoretta basilikaa tai korianteria. Silppua sipulit ja paloittele kuoritut porkkanat. Pyörittele paloja paksupohjaisen kattilan pohjalla viiden minuutin verran ja lisää vähitellen vesi. Keittele hiljalleen 1 1/2 tuntia. Lisää kanaliemikuutiot, hunaja, valkoviini ja vähän mausteita. Maistele ja lisää mausteita. Sekoita viimeiseksi joukkoon ranskankerma ja anna muhia hetki. Soseuta keitto kahdessa erässä ja laita jäähtymään. Keitto maistuu hivelevän hyvältä kylmänä ja kuumana. Kiitos Sari ja Valttu!

Lumikeiju

Miten kauniisti lumi kimmeltääkään maassa, ajatteli Armas hiljaa mielessään. Hänellä oli palava halu kertoa näkemästään jollekin, jakaa tuo hetkellisen kauneuden kokemus jonkun kanssa. Mutta miten, eihän hänen suustaan tullut helposti edes tavallisen arkisia sanoja, saati sitten mitään sellaista, joka vastaisi sitä mykistävää maisemaa, jota hän ikkunastaan itsekseen tuijotti. Sisarenpojan samojedi Tepi keskeytti Armaan hiljaisen hetken työntämällä kuononsa hänen syliinsä rapsutusten toivossa. Armas nousi ikkunan eteen asetetusta keinutuolistaan ja istui koiran viereen lattialle. Voi sitä hellyyden määrää, mitä nuo kaksi toisilleen antoivat. Sitä sielujen sympatiaa, joka heidän välillään oli, on vaikea tavallisen ihmisen saavuttaa, kenenkään tai minkään kanssa. Onnekseen Armas ei ollutkaan syntynyt ihan tavallisena lapsena, vaan hiukan hitaammin ajattelevana. Siitä oli hänelle paljon iloa elämässä. Tyhjäpäiset kyläläiset jättivät hänet huomiotta ja ystävälliset puolestaan antoiva...

Turvassa todellisuudelta

Sain syntyessäni siivet. Suojelevat, lämmittävät, maailman ääriin lennättävät. Niiden turvin tunsin kaiken elämässäni olevan mahdollista. Siipien suojassa tunsin olevani turvassa, enkä osannut pelätä mitään. Päivisin ne johdattivat minut kokemuksiin, joiden muistot yhä elävät vahvoina tunteissani. Iltaisin pääsin tutustumaan paikkoihin, joista en ollut aiemmin kuullut. Tapasin ihmisiä, joiden puhetta en useinkaan ymmärtänyt, mutta joiden ilot ja surut koin. Aamuisin heräsin onnellisena höyhenten pehmeästä syleilystä ja tiesin jokaisen uuden päivän tuovan valoa omaani ja läheisteni elämään. Matkan varrella nuo kuvittelemani siivet ovat kulkeneet mukanani monessa eri muodossa. Joskus lämpimänä kosketuksena tai hellänä henkäyksenä, joskus painolastina. Välillä siipien kosketus on ollut todellinen tuntemus, toisinaan vain uninen haave. Ajoittain ne ovat menettäneet voimansa niiden unohdetun olemassaolon myötä. Muutaman kerran olen itse repinyt ne irti osoittaakseni sel...

Sisällön tarjoaa Blogger

Teeman kuvien tekijä: merrymoonmary

Pia/TimeOut