Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2012.

Vuoden viimeinen päivä

Postilaatikolta aamun lehteä hakiessani jäin kuuntelemaan luonnon ääniä. Hiljaisuuden rikkoi sulavasta lumesta tipahtavien vesipisaroiden kilahtelu maahan muodostuneisiin, eri korkeuksilla soiviin vesikuppeihin.
Koskettavan kaunista ja silti niin äärettömän surullista. Koskematon lumipeite muuttuu hetkessä vedeksi, eikä aikaakaan kun sekin haihtuu.
Lähes yhtä lohduttomalta tuntuu vuoden vaihtuminen ja kokemusten haihtuminen.
Vuoden viimeisen päivän luonteeseen kuulunee hiljentyä menneen äärelle. Muistella itselle ja läheisille tapahtuneita asioita, iloita onnistumisista, harmitella vastoinkäymisiä ja saattaa loppuun keskeneräiset asiat.
Jos käytössä olisi rajallinen aika muistojen tallentamiseen, mitä menneestä kirjaisi? Mitä haluasisi palauttaa mieleen itselle tai siirtää tuleville sukupolville? Kuvailisiko maailman tapahtumia, perheen arkea vai omia ajatuksia?
Keskittyisikö hyviin muistoihin, kultaisiko kuormittavat tapahtumat painaviksi patsaiksi? Jättäisikö ikävät sattumukset taa…

Täydenkuun taikaa

Unohtumattomia unia kosketeltavissa tunnelmissa.
Uskomattomia tapahtumia kuvitelluissa todellisuuksissa.
Täydenkuun taikavoimaa.
Tänään teen siitä totta.

Myrskyisä tyyneys

Ympärillä raivoava myrsky,
rikkoutumisen pelko.

Ihoa viiltelevät aallot,
hukkumisen houkutus.


Ajatusten asettuessa
tunteiden tyyneys.

Auringonnousu,
mielenrauha.







Everyone has a story

Yhtä matkaa kulkiessa yksittäisistä tarinoista muodostuu kuin itsestään yhteinen kertomus.
Tuokiokuvien ja ääneen lausuttujen ajatusten takaa on mahdollista löytää asioiden syvempiä merkityksiä ja lempeää ymmärrystä.