Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2014.

Merkit iholla

Meissä kaikissa on merkkejä eletystä elämästä. Haavoja tapahtumista joita emme halua muistaa, muistoja kokemuksista, joita emme tahdo unohtaa. Molemmat ovat tärkeitä. Niiden ansiosta  tiedämme, mistä haluamme luopua, mitä säilyttää. Kokemukset kuljettavat sisimpäämme. Kohti elämää, jota olemme kaivanneet, johon emme tietoisesti voi valmistautua. Säröt kuuluvat elämään ja ihmisyyteen. Niissä näkyy eletty elämä, sen ilot ja surut. Kuten ystäväni oivalsi:  Säröistä valo pääsee kulkemaan. * Eevalle *

Palava taivas

Muistan, kuinka ensimmäisen kerran näin auringon laskun ja palavan taivaan, oman pienuuteni ja ajatusten olemattomuuden. Näin ja ymmärsin. Yritin ajatella kaikkea sitä, mikä mahtuu minun ja palavan taivaan välille. Liian paljon, aivan liikaa yhdelle heikolle ihmiselle. Olin aina luullut, että Henki asuu enkelten rakentamassa pilvilinnassa. Eikä se ole kovinkaan kaukana, koska minäkin näen sen. Miksi ajatukseni eivät kanna sinne asti? Ehkä ne ovat liian pieniä, ehkä tyhjiä, ehkä eivät riittävän tärkeitä? Ainoastaan palava taivas muistuttaa olemassaolosta, olemisen pakosta, elämisen ilosta ja tuskasta. Olen aina etsinyt liian kaukaa valkoisista pumpulipilvistä, kun en voi uskoa, että tärkeät asiat ovat lähellä. Ne asuvat jokaisen sydämessä. Sieltä ne täytyy uskaltaa etsiä, löytää ja hyväksyä. 6.8.1986