Omaa aikaa

Kun ihminen vetäytyy, hänen ystävänsä huolestuvat.

Joskus huoli on aiheellista, useimmiten kuitenkin turhaa.

Monet meistä elävät sosiaalisessa yltäkylläisyydessä,

kanssakulkijoiden sanojen ja tunteiden ympäröimänä.

Lienee enemmän kuin luonnollista, että näistä energiavirroista

kaipaa ajoittain etäisyyttä. Ilman hiljaisuutta, vailla seuraa,

on lähes mahdotonta kuunnella omia ajatuksiaan.
Kuuntelematta itseään saattaa huomaamattaan
lähteä harhailemaan, kulkemaan muiden mukana,
vailla suuntaa. Ja vasta perillä huomata olevansa

jossakin muualla kuin kuvittelisi tai haluaisi.

Kuullakseen itsensä on uskallettava ottaa omaa aikaa.

Pysähdyttävä hiljaisuuteen. Annettava tunteilleen tilaa.