Kateissa

Tarina tytöstä, joka eksyi Pinterestiin ja löysi itsensä


Kiireisten aikojen aallokossa en ole ehtinyt
tehdä juurikaan muuta kuin töitä.
Taukoamatta, vuoden kiertoa huomaamatta.
Ystäviä tapaamatta, iloja kokematta.
Perheelle ja läheisillekin olin useimmiten kateissa.
Kuorineni paikalla, ajatusten harhaillessa ihan muualla.


Tehtyäni päätöksen päästää irti itseaiheutetusta kiireestä,
toivoin oppivani uudelleen elämästä nauttimisen taidon.
Olemisen ja ihmettelyn taidot eivät palanneet itsestään.
Tein vapaa-aikani kehittämisestä suunnitelman,
projektin tavoitteineen ja aikatauluineen.


Onnistun järjestämään itselleni omaa, kiireetöntä aikaa.
Olin yksin, hiljaisuudessa. Kuuntelin itseäni, herkin korvin.
Ihmettelin maailman monimuotoisuutta ja mystisyyttä.
Suljin ikävät asiat, sanat ja tapahtumat tietoisuudestani.
Pohdin ja ajattelin. Suhteutin ajatuksiani elämäni eri kerrostumissa.
Nautin olemisesta, jolla ei tuntunut olevan merkitystä muiden mielissä.


Rauhoituin elämään ja olemaan, keskityin tekemättömyyteen.
Korkeintaan luin tai katsoin elokuvia, kävelin metsissä ja rannoilla.
Viihdyin omissa ajatuksissani, olematta aidosti läsnä läheisilleni.
Tunsin jonkin puuttuvan. Turhauduin. En erottanut arkea vapaasta.
Lakkasin odottamasta iltoja, viikonloppuja ja lomia.
Kuljin muiden mukana, tietämättä yhtään, mitä kaipasin.


Puhtaan sattuman saattelemana eksyin Pinterestin sivuille.
Viihdyin kuvia selaillen hetken jos toisenkin. Useamman tunnin kuitenkin.
Nautin suunnattomasti tallennetuista hetkistä, kauniista maisemista,
upeista kodeista, viihtyisistä sisustuksista, rakkaudella rakennetuista
puutarhoista, herkistä sanoista, vangituista esineistä, väreistä ja valoista.


Jäin koukkuun keräilijän paratiisiin. Kokosin omat aarretauluni, 
joita selailin silmät loistaen, kerta toisensa jälkeen, hämmentyneenä.
Jossakin vaiheessa ymmärsin, mitä elämästäni on kiirevuosina puuttunut:
Taiteen ihailu, itse tekeminen, oman luovuuden käyttäminen,
seikkailu ja satunnaisista hetkistä nauttiminen. 


Kuljettuani pitkän matkan takaisin itseeni, tunnistan vihdoin ilon tuojiani.
Herkkyydettä kauneudelle ja halua luomiselle. Tarvitsen ajan jakamista
itselle tärkeille asioille. Hymyillen katselen keräämiäni kuvia, uudelleen ja uudelleen.
Näen unia maailman aarteista, uusista kodeista ja kauniista, vanhoista tavaroista.
Aamulla herättyäni otan esille maalaustelineen, paletin, pohjakankaat, maalit ja siveltimet.
Keitän vahvat kahvit, valitsen rentouttavaa musiikkia ja nautin vapaapäivästä.


Kaikki tämän tarinan kuvat ovat Pinterestin käyttäjien, eivät omiani.

Kommentit