Kuinka usein elämässä
on mahdollisuus muuttaa
kulkemaansa suuntaa.
Katsoa mennyttä
säröttömien lasien läpi,
siristellä tulevaan
kiireettömin katsein?
Onko pysähtyminen oleellista,
matkan suunnittelu tarpeellista,
vaiston varassa kulkeminen turvallista?
Onko polkujen risteyksissä
aina oltava yksin,
peilin kääntöpuolen
vaiko läheistensä kanssa?
Kommentit