Mustavalkoinen


Valkoinen ei ole väri lainkaan
mustan ollessa sekoitus kaikkia värejä.

Rakastan valkoista, pukeudun mustaan.
Mitä se kertoo minusta?

Olenko tyhjää täynnä vai täynnä värejä?
Piilotanko sisäisen valoni mustan kankaan alle?
Kaipaanko valkoisen valoa mustuneelle mielelle?

Olenko kadottanut värini, elämäniloni,
kykyni nähdä kirkkaita sävyjä?
Olenko muuttumassa harmaaksi,
hiljaisen huomaamattomaksi?

Vai olenko vain saanut tarpeekseni
ylitsepuruavasta yltäkylläisyydestä?
Väsynyt jatkuviin ärsykkeisiin,
häiritsevien kuvien hälinään?

Olenko löytänyt tasapainon?
Kaksi selkeää väriä ja rauhan?
Huomaanko jo harmaan sävyjä?

Rakastan mustaa, sisustan valkoisella.
Onko ajatteluni mustavalkoista?


Kommentit

Anonyymi sanoi…
Niinkuin sanoit:
Musta sisältää kaikki värit ja valkoinen on pelkkää valoa.

Vastasit jo itse kysymyksiisi.

Joku päivä vastaat että "so what" ja silloin olet jo tosi pitkällä sillä matkalla joka ei lopu koskaan.

Sempre cosi :)