Ikkunat pirstaleina

'

Mitä Coelho tarkoitti kirjoittaessaan kolumniinsa:

"Kun Jumala sulkee oven, Hän avaa ikkunan"?

Kenelle? Pois lähtenyt sulkee oven mentyään.

Katsooko hän ikkunasta surevia rakkaitaan?

 Vai avaako ikkuna kaipaamaan jääville?

Miten voi nähdä ikkunasta,

joka on pirstaleina?

Talo kyllä pysyy paikallaan,

läheisten myötätunnolla.

Mutta ikkunat.

Ne ovat kaikki pirstaleina.

Jos yrittää katsoa niiden läpi,

satuttaa itseään.

 Voiko suruun saada kosketuksen?

Auttaako kipu kokemaan

elämän ajattomuuden,

yhteiset  muistot ja onnen?

Kun ovi on sulkeutunut,

kuultaa ikkunasta valo.

Tänne jääneet näkevät siitä menneeseen,

pois menneet katsovat sen läpi tulevaan.

Ikkunan molemmin puolin aika pysähtyy.

On aika muistoille.

Kaikille niille tunteille, joita yhdessä on koettu.
Sanoille, ajatuksille ja onnen hetkille.

Kauneimmat talletetaan ikuisiksi ajoiksi.

Ystävälleni, joka menetti miehensä

ja lastensa isän aivan liian aikaisin.