Heijastus

   

Kuori kosketeltavissa

sisus tyhjää täynnä,

sielu hetkellisesti kateissa.

Liikaa huolta aiheuttavia ajatuksia,

liian vähän ääneen lausuttuja sanoja,

tunteet kokemuksista kivettyneet.

Itsensä näkeminen

 välähtävästä heijastuksesta

pysäyttää hetkeksi.

Tässä sattumanvaraisessa hetkessä,

heijastuksen vangitsemassa pysähdyksessä,

ei enää ole kiire minnekään.

 On aikaa tuntea, kumpi on todellista,

kivettynyt kuori vai sielu ikkunassa.

Mikä lopulta onkaan heijastusta ja mikä totta?

  

Ja kenelle sillä on merkitystä, itselle vai muille?