Siirry pääsisältöön

Hienot rouvat



Anoppini on hieno rouva, samoin kuin isoäitini sisarineen sekä muutama muu tuntemani väärään aikakauteen syntynyt upea naishenkilö. Hienous on syntymälahja, perimästä ja kasvuolosuhteista riippumaton arvo, joka juontaa juurensa muinaisten kuninkaallisten aikakaudelta. Minkä sille mahtaa, jos on sattunut syntymään hieman muita arvokkaampana? Näillä onnellisten tähtien alla syntyneillä hienostolaisilla tuntuu olevan sisäsyntyinen taito kohdata muut ihmiset ruusuisten unelmien silmin. Hyvät tavatkin he oppivat ennen kuin edes konttaaminen onnistuu. Voisin tosin kuvitella heidän oppineen suoraan kävelemään – ovathan heidän vaatteensa ommeltu räätälin toimesta sellaisista materiaaleista, että ne kuluisivat puhki jo ensimmäisissä konttausharjoituksissa. Hienot rouvat rakastavat keskusteluita tavallisten ihmisten kanssa, mutta luontevampaa heille on seurustella kaltaistensa kanssa. Kuulemani mukaan nykyaikana hienostolla on hyvin vähän ystäviä omissa piireissään, joten kokemuksia vaihdetaan sattumanvaraisissa kohtaamisissa mitä moninaisemmista aiheista ja joskus jopa kohtuullisen epäsovinnaisissa paikoissa.

Satuin kerran nuorena aikuisena jonottamaan erään arvostetun tavaratalon herkkuosastolla samaan aikaan muutaman hienon rouvan kanssa. Koska jono edelläni oli pitkä, ehdin kuulla useammankin jaetun kokemuksen heidän välillään. Yksi rouvista päivitteli kotiapulaisensa vaatimattomasta taustasta johtuvaa tietämättömyyttä. Tämän oli ollut tarkoitus edellisviikonlopun illanistujaisissa tuoda juustotarjotin pöytään heti lakkaparfait’n jälkeen, mutta kellon kilisyttämisestä huolimatta tarjotinta ei pöydässä näkynyt. Rouvan mentyä keittiöön tarkistamaan tilannetta, hän löysi apulaisensa kaivelemasta yhtä juustoista virkkuukoukulla. Kysyessään syytä moiseen, neiti vastasi kyynelsilmin yhden juustoista olevan homeessa ja hän yritti siistiä sitä tarjoiltavaksi. Rouvat nauroivat tarinalle ja ostivat mielikuvan huumassa koteihinsa lisää Roquefortia. Toinen rouvista pohti, pitäisikö hänen olla huolissaan, kun oma poika oli illalla huudellut huoneestaan: ”Rouvaaa, voitteko tuoda mehuaaa?” Perheen kolmen pojan hoidosta oli jo vuosia ollut vastuussa lastenhoitaja, johon nuorimmainen lapsista oli kiintynyt. Hän oli kuullut hoitavan kutsuvan äitiään rouvaksi, ja luuli tämän olevan vain joku, joka kävi välillä vierailulla. Hienojenkin rouvien elämässä voi siis joskus tapahtua odottamattomia asioita. Syntymälahjansa ansiosta tällaiset pienet sattumukset eivät kuitenkaan tee säröjä heidän onneensa, vaan niille osataan nauraa yhdessä.

Anoppini osaa nauttia elämästä. Hän osaa tehdä arjesta glamouria kenelle tahansa ja missä tahansa. Eläkkeelle jäätyään hän päätti antaa itselleenkin hieman luksusta ja vei miehensä Roomaan romanttiselle lomalle. He kulkivat rakastuneina itselleen tärkeissä paikoissa, nauttivat ikuisen kaupungin tunnelmasta, söivät ja joivat hienoissa ravintoloissa ja yöpyivät viiden tähden hotellissa. Yhtenä iltana anoppi heräsi yöllä mennäkseen pienille asioille kylpyhuoneeseen. Puolinukuksissa hän astui sisään, kuuli oven sulkeutuvan perässään ja ryhtyi haparoivin käsin etsimään posliiniprinssiä. Kun se ei ollut muistinmukaisessa paikassa, hän avasi silmänsä ja huomasi olevansa hotellin valaistulla käytävällä, lukitun oven takana – alasti. Siellä tämä hieno rouva sitten mietti, miten päästä takaisin sisään miehen nukkuessa oven toisella puolella niin sikeästi, ettei vienoa koputusta ja huhuilua kuullut. Kovempaa ääntä ei käytävässä ollut mahdollista käyttää, ellei halunnut kaikkien ovien aukeavan yölliselle catwalkille. Aikansa oven takana paleltuaan, hän kuuli miehensä heräävän omille asioilleen ja huhuili hiukan voimakkaammin. Mies avasi oven valmiina moittimaan siivoojan saapumisen huonoa ajankohtaa, mutta hämmästyikin suuresti löytäessään alastoman vaimonsa oven takaa. Tapahtuma sai heidät nauramaan vedet silmissä, eikä aamuyön unista enää tullut mitään. Hotellin henkilökunta hymyili heille aiempaa leveämmin tuon jälkeen. Valvontakamerat toimivat yön pimeinä tunteinakin.

Elämässä sattuu kaikenlaista.

Julisteessa Mummini Elna, ukkini Jorma Suhosen ikuistamana

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vaihtoehtoisia tapoja vahvistua

Nainen sanoi haluavansa 60-vuotislahjaksi syanidikapselin vapaasti käytettäväksi. Väsymys oli tänäänkin vahvempaa kuin elämänhalu. Hän katsoi ikkunan takana levittäytyvää maisemaa, joka harmaudessaan peitti alleen apaattisen mielialan ja mietti, uskaltaisiko vihdoin antaa tihkuvan sateen valuvan iholleen. Siitä oli kulunut jo ikuisuus, kun jokin kosketti häntä edes ajatuksen tasolla. Fyysisen kosketuksen ajatteleminen sai hänet pidättämään hengitystään. Hän muisti hetken, jolloin tulevaisuus muuttui ikuisuudeksi. Silloin ystävä tuli tavallista lähemmäs ja hengitti hetken aikaa samaan tahtiin. Hän tunsi kesäihon tuoksun ja tuulen lempeän väreilyn. Silloin kosketus sai uuden, henkisen merkityksen ja kietoi heidät ajatusten tasolla toisiinsa. Lämmin hymy syttyi naisen silmiin. Muistonsa voimalla hän selviäisi jälleen yhdestä yksinäisestä illasta. Juotuaan hitaan mukillisen terästettyä teetä, nainen havahtui kaipaamaan mahdotonta. Uusi aamu toi mukanaan mahdollisuuden muuttaa tulevaisuutta

Makumuistoja

Kesän viimeiset hetket. Aurinko lämmittää ihoa, pimenevä taivas tarjoilee tähtiään. Poltettu oranssi 500 g porkkanaa, 500 g sipulia, runsas litra vettä, 2 1/2 kanaliemikuutiota, 2-3 valkosipulinkynttä, 1 1/2 dl kuivaa valkoviiniä, 1/2 tl hunajaa, 1 tl garam masalaa, 1/3 tl chilijauhetta, ripaus currya  muutama tuhti kierros mustapippuria myllystä, 2 tl kuivattua basilikaa, 150 g ranskankermaa, keiton päälle tuoretta basilikaa tai korianteria. Silppua sipulit ja paloittele kuoritut porkkanat. Pyörittele paloja paksupohjaisen kattilan pohjalla viiden minuutin verran ja lisää vähitellen vesi. Keittele hiljalleen 1 1/2 tuntia. Lisää kanaliemikuutiot, hunaja, valkoviini ja vähän mausteita. Maistele ja lisää mausteita. Sekoita viimeiseksi joukkoon ranskankerma ja anna muhia hetki. Soseuta keitto kahdessa erässä ja laita jäähtymään. Keitto maistuu hivelevän hyvältä kylmänä ja kuumana. Kiitos Sari ja Valttu! 

Ristiriidan vastakohta on hämmennys

Kysyin leikilläni perheen miespääosan esittäjältä, mikä eläin hän haluaisi olla, ja millaisia piirteitä hänen voimaeläimellään olisi. Hyvin lyhyen pohdinnan jälkeen sain vakuuttavan vastauksen. Hän olisi ehdottomasti harmaakarhu. Ikiaikainen eläin, jossa yhdistyvät voima, lempeys ja rohkeus. Harmaakarhua ihaillaan ja pelätään, sen reviiriä kunnioitetaan. Tämä antaa sille mahdollisuuden liikkua vapaasti hyvinkin laajalla alueella, elää omien valintojensa mukaisesti ja suojella perhettään parhaaksi katsomallaan tavalla. Paljastaessani omaksi valinnakseni mustan pantterin, sain osakseni pitkän hiljaisuuden. Hiukan hämmentyneenä mieheni katseli minua, kunnes sai muotoiltua ajatuksensa kysymykseksi: ”Ja miten ajattelit näiden eri puolilla maapalloa asuvien eläinten yhteiselämän sujuvan?” Jäin pohtimaan asiaa. Ainakin eläintarhoissa on monenlaisia asukkaita ilman sen suurempia yhteentörmäyksiä. Erilaisilta kasvillisuusvyöhykkeiltä siirretyille eläimille annetaan asuinpaikaksi aitaus,