25.2.2012

Yksinäisyys


Hyvä ja paha asia.

Riippuen pitkälti siitä,
kuinka sen kokee
ja miten sen kanssa elää.

Ottaako ajan haltuunsa
haluamallaan tavalla,
itsenäisyydestä nauttien.

Vai sureeko menetystä,
arvottomuuden tai
hylätyksi tulemisen tunnetta.

Elämään ja olemiseen
voi suhtautua niin 
monin tavoin.

Ja jokaisella kerralla
voi valita uuden tavan.

Itselleen lempeän.


19.2.2012

Lämpimin ajatuksin


Kirjoitin ensimmäiset sanani näille sivuille jokseenkin kaksi vuotta sitten.
Tein sen lähinnä omaksi ilokseni, tallentaakseni silloisen tunnelman itselleni muistoksi.
Muistan yhä sen yön, kun avasin Bloggerin ensi kertaa ja ihmettelin päähänpistoani.

Ensimmäisenä vuonna tallensin tänne muutaman yksittäisen sanan ja kuvan,
enkä oikeastaan edes kuvitellut avaavani linkkiä julkisesti löydettäväksi.
Halusin tunnelmakuvien sanoittamisen muistuttavan itseäni hyvistä hetkistä.

Myöhemmin, uskaltauduttuani jakamaan ajatuksiani kanssanne,
hämmennyin vähäisestäkin kiinnostuksesta sanojani ja kuviani kohtaan.
Ihmettelin jokaista yksittäistä kävijää, hiljaa hymyillen.

Tänään laskuri kertoi vierailijoiden määrän olevan hiukan yli 2000.
Olen yhä hämmentynyt, mutta myös onnellinen.
Jos kuvani ja sanani ilahduttavat edes yhtä lukijaa, jatkan mielelläni.

Kiitos





18.2.2012

Kateissa

Tarina tytöstä, joka eksyi Pinterestiin ja löysi itsensä


Kiireisten aikojen aallokossa en ole ehtinyt
tehdä juurikaan muuta kuin töitä.
Taukoamatta, vuoden kiertoa huomaamatta.
Ystäviä tapaamatta, iloja kokematta.
Perheelle ja läheisillekin olin useimmiten kateissa.
Kuorineni paikalla, ajatusten harhaillessa ihan muualla.


Tehtyäni päätöksen päästää irti itseaiheutetusta kiireestä,
toivoin oppivani uudelleen elämästä nauttimisen taidon.
Olemisen ja ihmettelyn taidot eivät palanneet itsestään.
Tein vapaa-aikani kehittämisestä suunnitelman,
projektin tavoitteineen ja aikatauluineen.


Onnistun järjestämään itselleni omaa, kiireetöntä aikaa.
Olin yksin, hiljaisuudessa. Kuuntelin itseäni, herkin korvin.
Ihmettelin maailman monimuotoisuutta ja mystisyyttä.
Suljin ikävät asiat, sanat ja tapahtumat tietoisuudestani.
Pohdin ja ajattelin. Suhteutin ajatuksiani elämäni eri kerrostumissa.
Nautin olemisesta, jolla ei tuntunut olevan merkitystä muiden mielissä.


Rauhoituin elämään ja olemaan, keskityin tekemättömyyteen.
Korkeintaan luin tai katsoin elokuvia, kävelin metsissä ja rannoilla.
Viihdyin omissa ajatuksissani, olematta aidosti läsnä läheisilleni.
Tunsin jonkin puuttuvan. Turhauduin. En erottanut arkea vapaasta.
Lakkasin odottamasta iltoja, viikonloppuja ja lomia.
Kuljin muiden mukana, tietämättä yhtään, mitä kaipasin.


Puhtaan sattuman saattelemana eksyin Pinterestin sivuille.
Viihdyin kuvia selaillen hetken jos toisenkin. Useamman tunnin kuitenkin.
Nautin suunnattomasti tallennetuista hetkistä, kauniista maisemista,
upeista kodeista, viihtyisistä sisustuksista, rakkaudella rakennetuista
puutarhoista, herkistä sanoista, vangituista esineistä, väreistä ja valoista.


Jäin koukkuun keräilijän paratiisiin. Kokosin omat aarretauluni, 
joita selailin silmät loistaen, kerta toisensa jälkeen, hämmentyneenä.
Jossakin vaiheessa ymmärsin, mitä elämästäni on kiirevuosina puuttunut:
Taiteen ihailu, itse tekeminen, oman luovuuden käyttäminen,
seikkailu ja satunnaisista hetkistä nauttiminen. 


Kuljettuani pitkän matkan takaisin itseeni, tunnistan vihdoin ilon tuojiani.
Herkkyydettä kauneudelle ja halua luomiselle. Tarvitsen ajan jakamista
itselle tärkeille asioille. Hymyillen katselen keräämiäni kuvia, uudelleen ja uudelleen.
Näen unia maailman aarteista, uusista kodeista ja kauniista, vanhoista tavaroista.
Aamulla herättyäni otan esille maalaustelineen, paletin, pohjakankaat, maalit ja siveltimet.
Keitän vahvat kahvit, valitsen rentouttavaa musiikkia ja nautin vapaapäivästä.


Kaikki tämän tarinan kuvat ovat Pinterestin käyttäjien, eivät omiani.

14.2.2012

Ystävänpäivä


kuva http://photopin.com/

Lämpöä, lempeitä sanoja, kauniita kuvia.
Olemassaolon muistutuksia itsestämme toisille.
Niille, jotka ovat lähellämme, jotka kulkevat rinnallamme.
Sekä niille, jotka ovat ajatuksissamme, vaikka kaukana.

Mutta myös heille, joita emme vielä tunne.
Uusille tuttavuuksille, joita sattuma luoksemme saattelee,
joiden seurasta myöhemmin saamme nauttia.
Jos uskallamme, ja he uskaltavat, luottaa.

Ja erityisesti kaikille heille, joilla ei ole halua tai voimia
kohdata kanssakulkijoitaan, tuttuja saati vieraita.
Joiden luottamus välittäviin läheisiin on hauras.
Joiden usko hyvään on koetuksella.

Me kaikki ansaitsemme ja tarvitsemme
toisiamme, vilpitöntä välittämistä ja ymmärrystä.
Läheisyyttäkin, ajatuksen voimalla lähetettyä,
lämmintä ja turvallista.



5.2.2012

Ihmettelyä



Kuinka voimaton ihminen onkaan itsensä edessä.
Miten vaikeaa on luottaa tulevaan,
kun tämäkään hetken tarkoitusta
ei yksin jaksa ymmärtää.


Hienot rouvat