Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2016.

Toisin sanoen

Kun antaa mielelleen luvan vaeltaa, Huomaa ajatusten siirtyvän unen ja valveen rajalle. Sanat kulkevat omaa tietään, ajatukset harhautuvat sivupolulle ja hetken kuluttua todellisuus näyttää toisenlaiselta kuin mihin silmät muistikuvineen ovat tottuneet.
Miten todellisuutta voitaisiin edes määritellä? Onko näkyvä maailma aistien havaittavissa, järjellä selitettävissä, luotettavasti todennettavissa? Kuinka avaramielinen on oltava pystyäkseen riittävän ymmärrettävästi arvioimaan nkäyvää todellisuutta?
Miten suuri vaikutus on muistinvaraisella päättelyllä, tunteilla ja yksittäisiten ihmisten  kokemuksilla? Kuinka monitasoisista osista kokonaiskuva muodostuu, miten keskenään ristiriitaiset havainnot sovitetaan yhteisesti hyväksyttyyn näkemykseen? 
Miten suhtautua siihen todellisuuteen, jota kukin yksittäinen ohikulkija kantaa sisällään? Kenellä meistä voisi olla oikeus päättää, onko kuvitelma totta vai todellisuus kuvitelmaa?
Onko edes olemassa vain yhtä todellisuutta, vai kuljetammko läp…

Kosketus tunteisiin

Useimmat ihmiset kaipaavat jossakin elämänvaiheessa vahvaa peiliä omille syville tunteilleen. Kirjojen ja elokuvien henkilöhahmojen sekä itselle ulottumattomissa olevien ihmisten elämänkohtaloiden seuraaminen antaa mahdollisuuden kokea erilaisia tunteita turvallisesti. Joillekin se riittää, kaikille kuitenkaan ei. Seuraamalla muiden elämää pääsee toki kosketuksiin omiin pinnan alla piileskeleviin tunteisiinsa, muttei  ehkä sittenkään pysty kokemaan niitä täydellisinä. 
Lähes jokaisen syvän tunteen liikahtaessa joudumme kohtaamaan myös tunteen vastapuolen. Ilo peilaa pelkoa, suru toivoa ja myötätunto epävarmuutta. Ilman peilin kääntöpuolen aiheuttamaa reaktiota tunteiden kokeminen jää helposti pinnalliseksi. Pinnallisten tunteiden kanssa voi hyvin elää, mutta itseään tuskin ymmärtää ilman syvällisempää tunteiden kohtaamsta.
Harvalla meistä kuitenkaan on riittävästi rohkeutta kohdataksemme tunteitamme edes yksin, saati asettaa itseämme alttiiksi toisen ihmisen peilaukselle. Siitäkään h…

Sisäinen suoja

Meillä jokaisella on sisällämme hiljainen tila,  paikka johon paeta melua, rauhattomuutta ja omien ajatusten uuvuttamaa mieltä.
Tuo sisäinen turvapaikka on valoisa ja tilava, kaiken kaaoksen keskellä varmasti pysyvä, ja sinne pääsy mahdollista itselle aina.
Jos on ulkoisen kaaoksen kuormittaessa mieluiten piiloutunut koko maailmalta, on jo aika opetella suojautumaan toisin.
Omaan hiljaiseen tilaan vetäytymällä on mahdollista olla olemassa muille myös itseensä lempeästi suhtautuen.