18.12.2011
13.12.2011
Osumia
Koko ajan, kaikkialla.
Monilla tasoilla samanaikaisesti.
Usein huomaamatta, joskus taas
tarkoituksella huomiotta jättämällä.
Elämän suuntaa viitoittavat toiveet.
Haaveet, tavoitteet ja päämäärät.
Me kaikki kuljemme niitä kohti,
kukin omalla tavallamme.
Kartan kanssa, tai sattuman.
Joku löytää suoraan perille,
nopeasti ja helposti.
Tien päässä ihmetellen,
mitä kiireessä jäi
näkemättä, kokematta.
Toinen etsii lakkaamatta.
Harhaillen ja kompuroiden.
Lopulta perille päästyään
katsoo ympärilleen ja aloittaa
uuden matkan, itseensä.
Yksi antaa kohtalon ohjata.
Sulkee silmät ja korvat,
lakkaa yrittämästä.
Kulkee tuulten mukana,
ja luottaa sattuman voimaan.
Jokainen heistä valitsee.
Kulkee tunteet oppainaan.
Rohkeasti ja luottaen,
perille löytämiseen uskoen.
Tarpeellisille poluille osuen.
8.12.2011
6.12.2011
4.12.2011
29.11.2011
Omaa aikaa
Kun ihminen vetäytyy, hänen ystävänsä huolestuvat.
Joskus huoli on aiheellista, useimmiten kuitenkin turhaa.
Monet meistä elävät sosiaalisessa yltäkylläisyydessä,
kanssakulkijoiden sanojen ja tunteiden ympäröimänä.
Lienee enemmän kuin luonnollista, että näistä energiavirroista
kaipaa ajoittain etäisyyttä. Ilman hiljaisuutta, vailla seuraa,
on lähes mahdotonta kuunnella omia ajatuksiaan.
Kuuntelematta itseään saattaa huomaamattaan
lähteä harhailemaan, kulkemaan muiden mukana,
vailla suuntaa. Ja vasta perillä huomata olevansa
Kuuntelematta itseään saattaa huomaamattaan
lähteä harhailemaan, kulkemaan muiden mukana,
vailla suuntaa. Ja vasta perillä huomata olevansa
jossakin muualla kuin kuvittelisi tai haluaisi.
Kuullakseen itsensä on uskallettava ottaa omaa aikaa.
Pysähdyttävä hiljaisuuteen. Annettava tunteilleen tilaa.
27.11.2011
Kohtaamisia
Kohtaamme toisiamme jatkuvasti,
huomaamatta ja tarkoituksella.
Läheisiä, ystäviä ja tuttavia.
Tuntemattomia ohikulkijoita.
Kaikkialla, missä kuljemme.
Joidenkin ohi kävelemme tahtomattamme,
joitakin emme edes halua kohdata.
Käännämme katseemme ja lakkaamme olemasta.
Heille, jotka sitä ehkä eniten tarvitsisivat.
Onko itseltä pois, antaa huomiota tuntemattomalle?
Pysäyttää ajatuksensa ohikiitävän hetken verran,
suoda katseen, mahdollisesti hymynkin?
Olla olemassa hänelle, jonka rinnalla ei kukaan kulje.
Itsemme kanssa riittävästi oltuamme,
janoamme vuorovaikutusta läheistemme kanssa.
Työpaikoilla kokoonnumme kahvihuoneisiin,
puhumme yhteen ääneen, kuulematta toistemme ajatuksia.
Virkistymisen sijaan tunnemme voimattomuutta.
Emme tule kuulluiksi, emme kohdatuiksikaan.
Kiireen tuntu peittää alleen aidon yhdessäolon.
Iltaisin kodeissamme kaipaamme toisiamme,
jakaaksemme kokemuksiamme päivän tapahtumista.
Arjen ajatukset ovat moninaisia, vireystilojen suuntaamia.
Ollaksemme olemassa toisillemme, tarvitsemme aikaa.
Pysähtymistä kiireen keskelle, antautumista hetkelle.
Kohtaamisista saamme voimaa. Iloa ja energiaa.
Mutta vain silloin, kun annamme toisillemme aikaa.
Mutta vain silloin, kun annamme toisillemme aikaa.
21.11.2011
20.11.2011
14.8.2011
Tähtien takaa
Ystäväni, kaukaa luokseni tullut.
Lentänyt halki pimeän taivaan,
läpi hehkuvan auringon,
ohi hiljaisen kuun.
ohi hiljaisen kuun.
Kaiken ympärillään aistien,
vahvasti vaistollaan tuntien.
vahvasti vaistollaan tuntien.
Tunteet sielussaan kuljettaen,
niitä jalostaen ja vahvistaen.
niitä jalostaen ja vahvistaen.
Hymyllään maailmaa parantaen.
Ystäväni, valontuoja,
tähtien takaa tänne tullut.
tähtien takaa tänne tullut.
Näyttääkseen meille auringon voiman.
28.7.2011
Tunnemuistoja
Ajoittain on hyvä lähteä.
Yksin tai kahdestaan,
katselemaan itseään ja muita
toisenlaista taustaa vastaan.
Saada uusia näkökulmia
ajatuksille, tunteille ja tulkinnoille.
ajatuksille, tunteille ja tulkinnoille.
Poissa kotoa, vailla velvoitteita,
voi elämästä nauttia ihan eri tavalla.
voi elämästä nauttia ihan eri tavalla.
10.4.2011
Ajasta ajattomuuteen
Elämäntäyteisen arkiviikon jälkeen on lempeää
herätä hiljaiseen ja hitaaseen sunnuntaihin.
Kiireettömyyden parhaita vaikutuksia lienee
Kiireettömyyden parhaita vaikutuksia lienee
ajatusten päämäärätön harhailu tärkeiden
ja huomiota kaipaamattomien asioiden välillä.
Kuin itsestään viikon aikana koetut
Kuin itsestään viikon aikana koetut
tapahtumat,sanat, tunteet ja ajatukset
asettuvat paikoilleen muistin arkistoihin.
Parhaat muistot sijoittuvat kimalteleviin,
Parhaat muistot sijoittuvat kimalteleviin,
itsestään aukeaviin rasioihin.
Ikävät pakataan puisiin laatikoihin
ja unohdetaan kellarin pölyisille hyllyille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
-
Anoppini on hieno rouva, samoin kuin isoäitini sisarineen sekä muutama muu tuntemani väärään aikakauteen syntynyt upea naishenkilö....
-
Kesän viimeiset hetket. Aurinko lämmittää ihoa, pimenevä taivas tarjoilee tähtiään. Poltettu oranssi 500 g porkkanaa, ...
-
Kysyin leikilläni perheen miespääosan esittäjältä, mikä eläin hän haluaisi olla, ja millaisia piirteitä hänen voimaeläimellään olisi. Hy...
