Kauas pois

Tässä elämässä on hetkiä,

jolloin on valtava halu

kiivetä jonnekin korkealle,

hieman lähemmäksi

lämmintä aurinkoa.

Ja antaa kaiken muun

jäädä alas.

Nauttia siitä, että on yksin.

Tuntea lempeän tuulen hyväily.

Muuttua höyheneksi
ja lentää pois.

Osumia

Elämässä sattuu ja tapahtuu.

Koko ajan, kaikkialla.

Monilla tasoilla samanaikaisesti.

Usein huomaamatta, joskus taas

tarkoituksella huomiotta jättämällä.

Elämän suuntaa viitoittavat toiveet.

Haaveet, tavoitteet ja päämäärät.

Me kaikki kuljemme niitä kohti,

kukin omalla tavallamme.

Kartan kanssa, tai sattuman.

Joku löytää suoraan perille,

nopeasti ja helposti.

Tien päässä ihmetellen,

mitä kiireessä jäi

näkemättä, kokematta.

Toinen etsii lakkaamatta.

Harhaillen ja kompuroiden.

Lopulta perille päästyään

katsoo ympärilleen ja aloittaa

uuden matkan, itseensä.

Yksi antaa kohtalon ohjata.

Sulkee silmät ja korvat,

lakkaa yrittämästä.

Kulkee tuulten mukana,

ja luottaa sattuman voimaan.

Jokainen heistä valitsee.

Kulkee tunteet oppainaan.

Rohkeasti ja luottaen,

perille löytämiseen uskoen.

Tarpeellisille poluille osuen.

Lumous

"Puut ovat runoja,

joita maa

kirjoittaa taivaalle."

- Goethe -

Matkalla

Jokainen tie on pelkkä tie,

eikä ole loukkaus meitä

sen paremmin kuin

muitakaan kohtaan

kääntyä siltä pois,

jos sydän niin toivoo.

"Who can say where the road goes

where the day flows - only time

And who can say if your love grows

as your heart chose - only time"

- Enya -

Valoa ja varjoja

Elämä tarjoilee molempia.

Onnea ja iloa.

Ajatuksia ja oivalluksia.

Eteenpäin vieviä asioita,

energiaa antavia sanoja.

Varjojakin tarvitaan.

Osoittamaan valon lähde,

sen suunta ja kauneus.

Varjot antavat mahdollisuuden

siirtyä hetkittäin näkymättömiin,
tarkkailemaan rauhassa
valojaan ja varjojaan.

Tunteita

Sateessa, tähtitaivaan alla,

yön salaisuuksien keskellä.

Tunteet heräävät, varoittamatta.

Niitä on kuunneltava, ne on koettava

ja niitä on seurattava, varauksetta.

Tietään on voitava kulkea vaivattomasti.

Omaa aikaa

Kun ihminen vetäytyy, hänen ystävänsä huolestuvat.

Joskus huoli on aiheellista, useimmiten kuitenkin turhaa.

Monet meistä elävät sosiaalisessa yltäkylläisyydessä,

kanssakulkijoiden sanojen ja tunteiden ympäröimänä.

Lienee enemmän kuin luonnollista, että näistä energiavirroista

kaipaa ajoittain etäisyyttä. Ilman hiljaisuutta, vailla seuraa,

on lähes mahdotonta kuunnella omia ajatuksiaan.
Kuuntelematta itseään saattaa huomaamattaan
lähteä harhailemaan, kulkemaan muiden mukana,
vailla suuntaa. Ja vasta perillä huomata olevansa

jossakin muualla kuin kuvittelisi tai haluaisi.

Kuullakseen itsensä on uskallettava ottaa omaa aikaa.

Pysähdyttävä hiljaisuuteen. Annettava tunteilleen tilaa.

Kohtaamisia

Kohtaamme toisiamme jatkuvasti,

huomaamatta ja tarkoituksella.

Läheisiä, ystäviä ja tuttavia.

Tuntemattomia ohikulkijoita.

Kaikkialla, missä kuljemme.

Joidenkin ohi kävelemme tahtomattamme,

joitakin emme edes halua kohdata.

Käännämme katseemme ja lakkaamme olemasta.

Heille, jotka sitä ehkä eniten tarvitsisivat.

Onko itseltä pois, antaa huomiota tuntemattomalle?

Pysäyttää ajatuksensa ohikiitävän hetken verran,

suoda katseen, mahdollisesti hymynkin?

Olla olemassa hänelle, jonka rinnalla ei kukaan kulje.

Itsemme kanssa riittävästi oltuamme,

janoamme vuorovaikutusta läheistemme kanssa.

Työpaikoilla kokoonnumme kahvihuoneisiin,

puhumme yhteen ääneen, kuulematta toistemme ajatuksia.

Virkistymisen sijaan tunnemme voimattomuutta.

Emme tule kuulluiksi, emme kohdatuiksikaan.

Kiireen tuntu peittää alleen aidon yhdessäolon.

Iltaisin kodeissamme kaipaamme toisiamme,

jakaaksemme kokemuksiamme päivän tapahtumista.

Arjen ajatukset ovat moninaisia, vireystilojen suuntaamia.

Ollaksemme olemassa toisillemme, tarvitsemme aikaa.

Pysähtymistä kiireen keskelle, antautumista hetkelle.

Kohtaamisista saamme voimaa. Iloa ja energiaa.
Mutta vain silloin, kun annamme toisillemme aikaa.

Mielenrauhaa

Mistä mieli tyyntyy?

Hiljaisuudesta, kiireettömyydestä,

läheisyydestä ja turvallisuudesta.

Luonnon kauneudesta ja rauhasta.

Perheen ja ystävien onnesta.

Välittämisestä ja jakamisesta.

Taikajuomaa

Aurinkoisen pakkaspäivän
tunnelmallinen ilta.

Ansaittu nautinto

sunnuntaita sulostuttamaan.

Tähtien takaa

Ystäväni, kaukaa luokseni tullut.

Lentänyt halki pimeän taivaan,

läpi hehkuvan auringon,
ohi hiljaisen kuun.

Kaiken ympärillään aistien,
vahvasti vaistollaan tuntien.

Tunteet sielussaan kuljettaen,
niitä jalostaen ja vahvistaen.

Hymyllään maailmaa parantaen.

Ystäväni, valontuoja,
tähtien takaa tänne tullut.

Näyttääkseen meille auringon voiman.

Tunnemuistoja

Ajoittain on hyvä lähteä.

Yksin tai kahdestaan,

katselemaan itseään ja muita

toisenlaista taustaa vastaan.

Saada uusia näkökulmia
ajatuksille, tunteille ja tulkinnoille.

Poissa kotoa, vailla velvoitteita,
voi elämästä nauttia ihan eri tavalla.

On aikaa katsoa ympärilleen,
kuunnella ja nauttia elämästä.

Ajasta ajattomuuteen

Elämäntäyteisen arkiviikon jälkeen on lempeää

herätä hiljaiseen ja hitaaseen sunnuntaihin.
Kiireettömyyden parhaita vaikutuksia lienee

ajatusten päämäärätön harhailu tärkeiden

ja huomiota kaipaamattomien asioiden välillä.
Kuin itsestään viikon aikana koetut

tapahtumat,sanat, tunteet ja ajatukset

asettuvat paikoilleen muistin arkistoihin.
Parhaat muistot sijoittuvat kimalteleviin,

itsestään aukeaviin rasioihin.

Ikävät pakataan puisiin laatikoihin

ja unohdetaan kellarin pölyisille hyllyille.