31.12.2012

Vuoden viimeinen päivä



Postilaatikolta aamun lehteä hakiessani jäin kuuntelemaan luonnon ääniä.
Hiljaisuuden rikkoi sulavasta lumesta tipahtavien vesipisaroiden kilahtelu
maahan muodostuneisiin, eri korkeuksilla soiviin vesikuppeihin.

Koskettavan kaunista ja silti niin äärettömän surullista.
Koskematon lumipeite muuttuu hetkessä vedeksi, eikä aikaakaan kun sekin haihtuu.
Lähes yhtä lohduttomalta tuntuu vuoden vaihtuminen ja kokemusten haihtuminen.

Vuoden viimeisen päivän luonteeseen kuulunee hiljentyä menneen äärelle.
Muistella itselle ja läheisille tapahtuneita asioita, iloita onnistumisista,
harmitella vastoinkäymisiä ja saattaa loppuun keskeneräiset asiat.

Jos käytössä olisi rajallinen aika muistojen tallentamiseen, mitä menneestä kirjaisi?
Mitä haluasisi palauttaa mieleen itselle tai siirtää tuleville sukupolville?
Kuvailisiko maailman tapahtumia, perheen arkea vai omia ajatuksia?

Keskittyisikö hyviin muistoihin, kultaisiko kuormittavat tapahtumat painaviksi patsaiksi?
Jättäisikö ikävät sattumukset taakseen, luottaen niiden ajan kuluessa unohtuvan?
Kuljettaisiko nekin mukanaan tulevaan, tiedostaen kaiken tärkeyden osana elämää?

Kertoisiko tapahtumista, kohtaamisista, ajatuksista tai tunteista?
Onko tapahtumilla edes merkitystä, elleivät ne kosketa tunnemaailmaamme?

Tunnemuistot säilyvät syvällä sisällämme aikojen alusta loppuun asti.
Ne ovat ja pysyvät meissä, halusimmepa sitä tai emme.
Mutta ovatko ne tärkeitä itsemme lisäksi läheisillemme? 

Miten säilyttää lempeät ajatukset ja onnelliset hetket lapsilleen ja ystävilleen?
Miten kuvailla kaikkea sitä, mitä sisällään tuntee, miten saada tunnelmia näkyviksi?
Ja miten tehdä se jälkikäteen, kalenterimerkintöjä ja valokuvia selailemalla?

Mitä enemmän asiaa ajattelen, tahdon menneeltä vuodelta mukaani  kaiken.
Onnelliset asiat säilön lasipurkkeihin ihailtaviksi, ikävät sinetöin puulaatikoihin.
Tulevan vuoden matkalle pakkaan mukaani aikaa ja rauhaa sekä tärkeimmät ihmiseni.



29.12.2012

Täydenkuun taikaa


Unohtumattomia unia
kosketeltavissa tunnelmissa.

Uskomattomia tapahtumia
kuvitelluissa todellisuuksissa.

Täydenkuun taikavoimaa.
Tänään teen siitä totta.


16.12.2012

Myrskyisä tyyneys


Ympärillä raivoava myrsky,
rikkoutumisen pelko.

Ihoa viiltelevät aallot,
hukkumisen houkutus.


Ajatusten asettuessa
tunteiden tyyneys.

Auringonnousu,
mielenrauha.







12.12.2012

Everyone has a story



Yhtä matkaa kulkiessa
yksittäisistä tarinoista
muodostuu kuin itsestään
yhteinen kertomus.

Tuokiokuvien ja
ääneen lausuttujen ajatusten takaa
on mahdollista löytää
asioiden syvempiä merkityksiä
ja lempeää ymmärrystä.


9.11.2012

Maailman laidalla




Jossakin vaiheessa jokaisella raja tulee vastaan
ymmärtämisen suhteen, itsensä tai toisten.

Tuo raja voi olla hyvinkin huomaamaton,
sen reunalla on saattanut kulua hetki tai elämä.
Tapahtumaketjujen kuljettaessa kohti reunaa,
vaistot kuitenkin viestittävät tulevasta vaarasta.

Rajakosketuksessa jokin sisällämme muuttuu.
Voimat vähenevät, valo himmenee,
ajatukset piiloutuvat tunteiden taakse.

Itsensä kohtaaminen omien ajatusten,
kokemusten ja syvien tunteiden kautta
vahvistaa  kuljettavaa polkua.

Kun ei enää jaksa, on uskallettava
kääntää selkänsä asioille, joihin ei voi vaikuttaa.
Vastustuksesta huolimatta on riisuuduttava
muiden määrittelemistä rooleista.

On annettava itselleen aikaa unohtaa,
nauttia auringon nousuista ja laskuista.





20.10.2012

Elämää ja yllätyksiä


Vanha viisaus yhden oven sulkeutumisesta
ja sen väistämättömänä seurauksena tapahtuvasta
toisen vastaavan avautumisesta pitää paikkaansa,
luultavasti paremmin kuin kuvittelemmekaan.

Luulin aina lauseen tarkoittavan valinnan mahdollisuuksia silloin, kun
päätämme poiketa reitiltä, itse kulkemaltamme tai toisten osoittamalta.

Yllätyksekseni huomasinkin avaavani ja sulkevani ovia
itseni sisällä - menneen, nykyisen ja tulevan välillä.

Miksi jäädä vangiksi eilisen ajatuksiin, miksi murehtia huomisen puolesta?
Kun yhtä hyvin voi edes yrittää nauttia ohikiitävistä hetkistä,
juuri sellaisina kuin niitä kulloinkin meille tarjotaan?

Ovia on loppumaton määrä, niiden availu ja sulkeminen käyvät työstä.
Työtä voi tehdä puolihuolimattomasti tai vakavasti pohtien,
suurella uteliaisuudella, syvällä intohimolla tai ohimennen.

Jokainen tapa on sopiva, ja niiden vaihtelu suotavaa.
Välillä voi jättää kaikki ovet auki ja antaa ajatusten tuulettua.
Toisena voi sulkeutua vasta löytämäänsä huoneeseen
ja tutkia sitä asiaan kuuluvalla pieteetillä.





18.10.2012

Voimaantuminen



Miten saada itsensä ehjäksi
tultuaan toistuvasti
kaltoin kohdelluksi?

Miten kerätä itsensä palaset,
miten puhaltaa elämä
 takaisin tyhjiin kuoriin?

Miten hyväksyä itsensä,
miten luottaa ihmisiin
ja uskoa tulevaan?

Miten löytää sisältään
se valo, ilo ja onnellisuus,
jonka syntymälahjana sai?

Hiljentymällä yksinäisyydessä.
Nöyrtymällä tosiasioiden edessä.
Luovuttamalla mahdottoman suhteen.

Suojelemalla sisimpäänsä.
Vähentämällä empaattisuuttaan.
Unohtamalla eilisen.

Keskittymällä tähän hetkeen,
odottamalla huomista,
ymmärtäen ja hyväksyen.

Huolehtimalla tarpeistaan,
muistamalla haaveensa,
kulkemalla omaa tietään.
.
Yhdessä ystävien
ja rakkaiden kanssa,
tasapainoon luottaen.



7.10.2012

Tukholman tunnelmia

Ikkunaostoksia menneen maailman tunnelmissa.
On päiviä, jolloin ei tahdo muuta
kuin paeta kuvitelmiinsa.







Kuvat ovat Södermalmista, syksyltä 2012.








30.9.2012

Valinta


Kaksi vaihtoehtoa,
näkökulmaa ja ratkaisua.

Mennyt ja tuleva,
tottumus ja toive,
turva ja epävarmuus.

Valinnan vaikeus.


29.9.2012

Käännekohtia


Kuinka usein elämässä
on mahdollisuus muuttaa
kulkemaansa suuntaa.

Katsoa mennyttä
säröttömien lasien läpi,
siristellä tulevaan
kiireettömin katsein?

Onko pysähtyminen oleellista,
matkan suunnittelu tarpeellista,
vaiston varassa kulkeminen turvallista?

Onko polkujen risteyksissä
aina oltava yksin,
peilin kääntöpuolen
vaiko läheistensä kanssa?


Vuoden kulkua






25.9.2012

Suojassa


Ihminen rakentaa ympärilleen monenlaisia suojia.
Yksi elää roolissa, monien naamioidensa takana.
Toinen haluaa olla yksin, turvassa muiden ajatuksilta.
Kolmas piiloutuu porukkaan, tarvitsematta kohdata itseään.
Neljäs pelkää yksinoloa, muttei uskalla rikkoa muurejaan.
Viides yrittää etsiä suojaa ja turvaa, ymmärtää.

Joku onnistuu löytämään suojan,
joku toinen oppii elämään ilman suojaa,
aika moni katoaa matkalla.







22.9.2012

Makumuistoja

Kesän viimeiset hetket.
Aurinko lämmittää ihoa,
pimenevä taivas tarjoilee tähtiään.



Poltettu oranssi

500 g porkkanaa, 500 g sipulia, runsas litra vettä,
2 1/2 kanaliemikuutiota, 2-3 valkosipulinkynttä,
1 1/2 dl kuivaa valkoviiniä, 1/2 tl hunajaa,
1 tl garam masalaa, 1/3 tl chilijauhetta, ripaus currya
 muutama tuhti kierros mustapippuria myllystä,
2 tl kuivattua basilikaa, 150 g ranskankermaa,
keiton päälle tuoretta basilikaa tai korianteria.

Silppua sipulit ja paloittele kuoritut porkkanat.
Pyörittele paloja paksupohjaisen kattilan pohjalla
viiden minuutin verran ja lisää vähitellen vesi.
Keittele hiljalleen 1 1/2 tuntia.
Lisää kanaliemikuutiot, hunaja, valkoviini
ja vähän mausteita. Maistele ja lisää mausteita.
Sekoita viimeiseksi joukkoon ranskankerma ja anna muhia hetki.
Soseuta keitto kahdessa erässä ja laita jäähtymään.

Keitto maistuu hivelevän hyvältä kylmänä ja kuumana.


Kiitos Sari ja Valttu! 

10.9.2012

Olemassa


Olen olemassa,
omana itsenäni,
itselleni ja muille.

Ilman muureja,
ilman suojaa,
ilman turvaa.

Luottaen.

(Linkissä lyhyt sisäisen havainnoinnin harjoitus.)

1.9.2012

5000


Haaveita ja hyvää mieltä,
aurinkoisia ajatuksia
ja painavaa pohdintaa.
Tajunnan virtaa.

Huomaamatta, lähes itsestään, 
kulkijoiden määrä on kasvanut
ja lukaisujen määrä ylittänyt
viidentuhannen.

Hämmentynyt kiitos.

29.8.2012

Riisuttu


Kulje virran mukana,
luota harhaileviin askeliin,
Elä jokaisessa hetkessä.

Anna asioiden tapahtua,
hienojen ja haastavien,
Uskoen niiden tarpeellisuuteen.

Tiedosta parhaiden asioiden,
itsellesi merkityksellisten,
Tapahtuvan itsestään.

Anna kaiken sen,
mikä ei ole osa minua,
Jäädä matkan varrelle.

28.8.2012

Huoneen henki





Hänen kotinsa oli minimalistinen,
moderni, valkoinen ja valoisa.

Juuri sellaisen hän oli halunnut,
siitä pitkään haaveillut.

Hän kuvitteli askeettisuuden
auttavan rauhoittumaan.

Hän piilotti tunteensa,
perheeltään ja ystäviltään.

Verhosi sisäisen kaaoksensa
kodin esteettiseen harmoniaan.

Myöhemmin hän huomasi,
ettei sisintään voi ulkoisesti muuttaa.

Ja hän valtasi
yhden huoneista yksin itselleen.

Täytti sen muistoilla
entisestä elämästään.

Ja vihdoin hyväksyi 
levottoman sielunsa harhailun.



12.7.2012

Unohtumaton


Vain pieni osa elämästä
koostuu tärkeistä hetkistä.
Ne hetket ovat usein ohi
ennen kuin ehtivät alkaa.

Silti ne valaisevat
koko tulevaisuutta.

Ihminen, jonka kanssa
jakaa tärkeät hetket,
on unohtumaton.

 - Anna Leonowens -

10.7.2012

25.6.2012

Ikuisuus


On asioita,
jotka tapahtuvat
toisistaan riippumatta.

On ihmisiä,
jotka kohtaavat
ennalta arvaamatta

ja kaipaavat,
toisistaan tietämättä.

6.5.2012

Sirpaleita


Jokaisen vahvasti tuntevan
elämässä on aikoja,
jolloin kaikki hyvä
tuntuu särkyvän.

Silloin aika pysähtyy
ja menettää merkityksensä.
Hiljaisuus täyttää ajatukset,
eikä päästä vapaaksi.

Lopulta kuitenkin
kipu vihdoin hellittää,
ja surun sirpaleet
välkehtivät valossa.

Uudistuminen,
itsensä rikkominen
on voimia vievää,
mutta tarpeellista.

14.4.2012

Luopuminen


Talven viimeiset
luonnon luomat lumivalot
kimaltelevat kirkkaasti
auringon lämmössä.

 Luopuminen on haikeaa,
silloinkin kun sitä kaipaa.

Muutoksen odotus
herkistää ja herättää.
Tulevaan sopeutumiselle
on annettava aikaa.



9.4.2012

6.4.2012

Hiljaisuus


Hiljaisuudesta voivat nauttia
 kuurot ja korvattomat.

Sekä he, jotka osaavat
sulkea maailman äänet
 tietoisuutensa ulkopuolelle.

Kun uskaltaa pysähtyä hetkeen,
ja antaa hiljaisuuden
ympäröidä ajatuksensa,
saattaa kuulla jotakin,
jolla on todellista merkitystä.




25.2.2012

Yksinäisyys


Hyvä ja paha asia.

Riippuen pitkälti siitä,
kuinka sen kokee
ja miten sen kanssa elää.

Ottaako ajan haltuunsa
haluamallaan tavalla,
itsenäisyydestä nauttien.

Vai sureeko menetystä,
arvottomuuden tai
hylätyksi tulemisen tunnetta.

Elämään ja olemiseen
voi suhtautua niin 
monin tavoin.

Ja jokaisella kerralla
voi valita uuden tavan.

Itselleen lempeän.


Hienot rouvat