Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2012.

Vuoden viimeinen päivä

Postilaatikolta aamun lehteä hakiessani jäin kuuntelemaan luonnon ääniä. Hiljaisuuden rikkoi sulavasta lumesta tipahtavien vesipisaroiden kilahtelu maahan muodostuneisiin, eri korkeuksilla soiviin vesikuppeihin.
Koskettavan kaunista ja silti niin äärettömän surullista. Koskematon lumipeite muuttuu hetkessä vedeksi, eikä aikaakaan kun sekin haihtuu.
Lähes yhtä lohduttomalta tuntuu vuoden vaihtuminen ja kokemusten haihtuminen.
Vuoden viimeisen päivän luonteeseen kuulunee hiljentyä menneen äärelle. Muistella itselle ja läheisille tapahtuneita asioita, iloita onnistumisista, harmitella vastoinkäymisiä ja saattaa loppuun keskeneräiset asiat.
Jos käytössä olisi rajallinen aika muistojen tallentamiseen, mitä menneestä kirjaisi? Mitä haluasisi palauttaa mieleen itselle tai siirtää tuleville sukupolville? Kuvailisiko maailman tapahtumia, perheen arkea vai omia ajatuksia?
Keskittyisikö hyviin muistoihin, kultaisiko kuormittavat tapahtumat painaviksi patsaiksi? Jättäisikö ikävät sattumukset taa…

Täydenkuun taikaa

Unohtumattomia unia kosketeltavissa tunnelmissa.
Uskomattomia tapahtumia kuvitelluissa todellisuuksissa.
Täydenkuun taikavoimaa.
Tänään teen siitä totta.

Myrskyisä tyyneys

Ympärillä raivoava myrsky,
rikkoutumisen pelko.

Ihoa viiltelevät aallot,
hukkumisen houkutus.


Ajatusten asettuessa
tunteiden tyyneys.

Auringonnousu,
mielenrauha.







Everyone has a story

Yhtä matkaa kulkiessa yksittäisistä tarinoista muodostuu kuin itsestään yhteinen kertomus.
Tuokiokuvien ja ääneen lausuttujen ajatusten takaa on mahdollista löytää asioiden syvempiä merkityksiä ja lempeää ymmärrystä.

Maailman laidalla

Jossakin vaiheessa jokaisella raja tulee vastaan ymmärtämisen suhteen, itsensä tai toisten.
Tuo raja voi olla hyvinkin huomaamaton, sen reunalla on saattanut kulua hetki tai elämä. Tapahtumaketjujen kuljettaessa kohti reunaa, vaistot kuitenkin viestittävät tulevasta vaarasta.
Rajakosketuksessa jokin sisällämme muuttuu. Voimat vähenevät, valo himmenee, ajatukset piiloutuvat tunteiden taakse.
Itsensä kohtaaminen omien ajatusten, kokemusten ja syvien tunteiden kautta vahvistaa  kuljettavaa polkua.
Kun ei enää jaksa, on uskallettava kääntää selkänsä asioille, joihin ei voi vaikuttaa. Vastustuksesta huolimatta on riisuuduttava muiden määrittelemistä rooleista.
On annettava itselleen aikaa unohtaa, nauttia auringon nousuista ja laskuista.




Elämää ja yllätyksiä

Vanha viisaus yhden oven sulkeutumisesta ja sen väistämättömänä seurauksena tapahtuvasta toisen vastaavan avautumisesta pitää paikkaansa, luultavasti paremmin kuin kuvittelemmekaan.
Luulin aina lauseen tarkoittavan valinnan mahdollisuuksia silloin, kun
päätämme poiketa reitiltä, itse kulkemaltamme tai toisten osoittamalta.
Yllätyksekseni huomasinkin avaavani ja sulkevani ovia itseni sisällä - menneen, nykyisen ja tulevan välillä.
Miksi jäädä vangiksi eilisen ajatuksiin, miksi murehtia huomisen puolesta? Kun yhtä hyvin voi edes yrittää nauttia ohikiitävistä hetkistä, juuri sellaisina kuin niitä kulloinkin meille tarjotaan?
Ovia on loppumaton määrä, niiden availu ja sulkeminen käyvät työstä. Työtä voi tehdä puolihuolimattomasti tai vakavasti pohtien, suurella uteliaisuudella, syvällä intohimolla tai ohimennen.
Jokainen tapa on sopiva, ja niiden vaihtelu suotavaa. Välillä voi jättää kaikki ovet auki ja antaa ajatusten tuulettua. Toisena voi sulkeutua vasta löytämäänsä huoneeseen ja tutk…

Voimaantuminen

Miten saada itsensä ehjäksi
tultuaan toistuvasti
kaltoin kohdelluksi?

Miten kerätä itsensä palaset,
miten puhaltaa elämä
 takaisin tyhjiin kuoriin?

Miten hyväksyä itsensä,
miten luottaa ihmisiin
ja uskoa tulevaan?

Miten löytää sisältään
se valo, ilo ja onnellisuus,
jonka syntymälahjana sai?

Hiljentymällä yksinäisyydessä.
Nöyrtymällä tosiasioiden edessä.
Luovuttamalla mahdottoman suhteen.

Suojelemalla sisimpäänsä.
Vähentämällä empaattisuuttaan.
Unohtamalla eilisen.

Keskittymällä tähän hetkeen,
odottamalla huomista,
ymmärtäen ja hyväksyen.

Huolehtimalla tarpeistaan,
muistamalla haaveensa,
kulkemalla omaa tietään.
.
Yhdessä ystävien
ja rakkaiden kanssa,
tasapainoon luottaen.



Ajassa

"Ei huomista, ei eilistä. Vain tämän päivän voi nähdä peilistä."


Tukholman tunnelmia

Ikkunaostoksia menneen maailman tunnelmissa.
On päiviä, jolloin ei tahdo muuta
kuin paeta kuvitelmiinsa.






Kuvat ovat Södermalmista, syksyltä 2012.







Parantumaton

Kaikkia haavoja ei voi parantaa. Niiden kanssa on opittava elämään.

So let it be



Turvassa

Onnellisten tähtien alla syntynyt, useamman suojelusenkelin saattelema.

Valinta

Kaksi vaihtoehtoa, näkökulmaa ja ratkaisua.
Mennyt ja tuleva, tottumus ja toive, turva ja epävarmuus.
Valinnan vaikeus.

Käännekohtia

Kuinka usein elämässä on mahdollisuus muuttaa kulkemaansa suuntaa.
Katsoa mennyttä säröttömien lasien läpi, siristellä tulevaan kiireettömin katsein?
Onko pysähtyminen oleellista, matkan suunnittelu tarpeellista, vaiston varassa kulkeminen turvallista?
Onko polkujen risteyksissä aina oltava yksin, peilin kääntöpuolen vaiko läheistensä kanssa?

Vuoden kulkua

Suojassa

Ihminen rakentaa ympärilleen monenlaisia suojia. Yksi elää roolissa, monien naamioidensa takana. Toinen haluaa olla yksin, turvassa muiden ajatuksilta. Kolmas piiloutuu porukkaan, tarvitsematta kohdata itseään. Neljäs pelkää yksinoloa, muttei uskalla rikkoa muurejaan. Viides yrittää etsiä suojaa ja turvaa, ymmärtää.
Joku onnistuu löytämään suojan, joku toinen oppii elämään ilman suojaa, aika moni katoaa matkalla.






Sateinen sunnuntai

Hyvä päivä hiljaisuudelle.

Makumuistoja

Kesän viimeiset hetket. Aurinko lämmittää ihoa, pimenevä taivas tarjoilee tähtiään.


Poltettu oranssi
500 g porkkanaa, 500 g sipulia, runsas litra vettä, 2 1/2 kanaliemikuutiota, 2-3 valkosipulinkynttä, 1 1/2 dl kuivaa valkoviiniä, 1/2 tl hunajaa, 1 tl garam masalaa, 1/3 tl chilijauhetta, ripaus currya  muutama tuhti kierros mustapippuria myllystä, 2 tl kuivattua basilikaa, 150 g ranskankermaa, keiton päälle tuoretta basilikaa tai korianteria.
Silppua sipulit ja paloittele kuoritut porkkanat. Pyörittele paloja paksupohjaisen kattilan pohjalla viiden minuutin verran ja lisää vähitellen vesi. Keittele hiljalleen 1 1/2 tuntia. Lisää kanaliemikuutiot, hunaja, valkoviini ja vähän mausteita. Maistele ja lisää mausteita. Sekoita viimeiseksi joukkoon ranskankerma ja anna muhia hetki. Soseuta keitto kahdessa erässä ja laita jäähtymään.
Keitto maistuu hivelevän hyvältä kylmänä ja kuumana.

Kiitos Sari ja Valttu!

Olemassa

Olen olemassa, omana itsenäni, itselleni ja muille.
Ilman muureja, ilman suojaa, ilman turvaa.
Luottaen.
"Läsnäolo tarkoittaa havahtumista siihen, että emme ole läsnä." (Linkissä lyhyt sisäisen havainnoinnin harjoitus.)

5000

Haaveita ja hyvää mieltä, aurinkoisia ajatuksia ja painavaa pohdintaa. Tajunnan virtaa.
Huomaamatta, lähes itsestään,  kulkijoiden määrä on kasvanut ja lukaisujen määrä ylittänyt viidentuhannen.
Hämmentynyt kiitos.

Riisuttu

Kulje virran mukana, luota harhaileviin askeliin, Elä jokaisessa hetkessä.
Anna asioiden tapahtua, hienojen ja haastavien, Uskoen niiden tarpeellisuuteen.
Tiedosta parhaiden asioiden, itsellesi merkityksellisten, Tapahtuvan itsestään.
Anna kaiken sen, mikä ei ole osa minua, Jäädä matkan varrelle.

Huoneen henki

Hänen kotinsa oli minimalistinen, moderni, valkoinen ja valoisa.
Juuri sellaisen hän oli halunnut, siitä pitkään haaveillut.
Hän kuvitteli askeettisuuden auttavan rauhoittumaan.
Hän piilotti tunteensa, perheeltään ja ystäviltään.
Verhosi sisäisen kaaoksensa kodin esteettiseen harmoniaan.
Myöhemmin hän huomasi, ettei sisintään voi ulkoisesti muuttaa.
Ja hän valtasi yhden huoneista yksin itselleen.
Täytti sen muistoilla entisestä elämästään.
Ja vihdoin hyväksyi  levottoman sielunsa harhailun.


Unohtumaton

Vain pieni osa elämästä koostuu tärkeistä hetkistä. Ne hetket ovat usein ohi ennen kuin ehtivät alkaa.

Silti ne valaisevat koko tulevaisuutta.
Ihminen, jonka kanssa jakaa tärkeät hetket, on unohtumaton.
 - Anna Leonowens -

Matkalla itseen

On vaikeaa kulkea polkuaan rikkomatta peilejä matkalla.

Kaipaus

Aamun sarastaessa
hengitin sinua.

Valveunessa
kirjoitin viestin ihollesi

Tunnetko sen koskematta,
kuuletko lukematta?


Ikuisuus

On asioita, jotka tapahtuvat toisistaan riippumatta.
On ihmisiä, jotka kohtaavat ennalta arvaamatta

ja kaipaavat, toisistaan tietämättä.

Sirpaleita

Jokaisen vahvasti tuntevan elämässä on aikoja, jolloin kaikki hyvä tuntuu särkyvän.
Silloin aika pysähtyy ja menettää merkityksensä. Hiljaisuus täyttää ajatukset, eikä päästä vapaaksi.
Lopulta kuitenkin kipu vihdoin hellittää, ja surun sirpaleet välkehtivät valossa.
Uudistuminen, itsensä rikkominen on voimia vievää, mutta tarpeellista.

Luopuminen

Talven viimeiset luonnon luomat lumivalot kimaltelevat kirkkaasti auringon lämmössä.
 Luopuminen on haikeaa, silloinkin kun sitä kaipaa.
Muutoksen odotus herkistää ja herättää. Tulevaan sopeutumiselle on annettava aikaa.


Hitaasti

Hiljennä vauhtia. Nauti elämästä. Ota rennosti.
Älä tee siitä liian vaikeaa.

Hiljaisuus

Hiljaisuudesta voivat nauttia  kuurot ja korvattomat.
Sekä he, jotka osaavat sulkea maailman äänet  tietoisuutensa ulkopuolelle.
Kun uskaltaa pysähtyä hetkeen, ja antaa hiljaisuuden ympäröidä ajatuksensa, saattaa kuulla jotakin, jolla on todellista merkitystä.



Yksinäisyys

Hyvä ja paha asia.
Riippuen pitkälti siitä, kuinka sen kokee ja miten sen kanssa elää.
Ottaako ajan haltuunsa haluamallaan tavalla, itsenäisyydestä nauttien.
Vai sureeko menetystä, arvottomuuden tai hylätyksi tulemisen tunnetta.
Elämään ja olemiseen voi suhtautua niin  monin tavoin.
Ja jokaisella kerralla voi valita uuden tavan.
Itselleen lempeän.