Siirry pääsisältöön

Tekstit

Lumikeiju

Uusimmat tekstit

Sarvikuono olohuoneessa

Olohuone, mikä sen merkitys on?
Joillekin se on ainoa asuinhuone, jossa vietetään aikaa, viihdytään ja vanhetaan. Toisille se taas on huone, jossa ollaan kuin ei oltaisikaan. Ainakaan siellä ei juurikaan olla olemassa kenellekään. Olohuone sisustetaan maltillisesti. Sen tulee näyttää tyylikkäältä silloin, kun itselle hiukan tuntemattomammat henkilöt saapuvat paikalle. On tärkeää, että huonekalut, värit ja esineet on sijoiteltu tasapainoisesti, jotta tutustuja voi kuvitella asujan itsekin olevan tasapainossa. Tunnelman luojana myös valaistus on tärkeää. Kirjahyllyssä on oltava yleisesti sivistäviä ja taiteellisesti monipuolisia teoksia. Tuttujen saapuessa tärkeintä on se, että huone on uudistunut sitten viime käynnin. Jos kaikki on ennallaan, on elämä pysähtynyttä. Jos muutokset ovat radikaaleja, on asujalla meneillään henkinen kriisi.

Milloin asuja itse käyttää huonettaan? Tuskin koskaan. Hän herää aamuisin, hiipii hiljaa keittiöön kuiskiakseen kahvinkeittimelle ja toivoo, ettei herä…

Aika pysähtyy, kun sen sallii

Sinulla on kiire, koko ajan kaiken aikaa. Mihinkään et ehdi, koskaan milloinkaan. Mahdatko edes tahtoa?
Kaikki mitä koet, katoaa ajan myötä. Olet nähnyt paljon, etkä kaipaa enempää. Uskotko siihen itsekään?
Tuijotat taivaalle paeten sanoja, jotka on sanottava ääneen. Entä jos antaisitkin sanojen paeta sinusta?
Aika ajoin lähelläsi tapahtuu ikäviä asioita. Näet, kuulet ja aistit niitä enemmän kuin muut. Se on sinun lahjasi ja taakkasi.
Myös hyvää tapahtuu,  sinulle ja sinun ansiostasi. Voisivatko hyvä ja paha ollakin toistensa osia, lähtöisin samasta tunteesta?
 Hyväksyttyäsi yhteyden pystyt eheytymään, eivätkä halkeamasi enää määrittele ajatuksiasi. Aika sisälläsi pysähtyy.
Mielesi rauhoituttua tapaan sinua päivittäin, useimmiten unissani. Jotain sekin kertoo, mutta mitä ja kenelle?

Ristiriidan vastakohta on hämmennys

Kysyin leikilläni perheen miespääosan esittäjältä, mikä eläin hän haluaisi olla, ja millaisia piirteitä hänen voimaeläimellään olisi. Hyvin lyhyen pohdinnan jälkeen sain vakuuttavan vastauksen. Hän olisi ehdottomasti harmaakarhu. Ikiaikainen eläin, jossa yhdistyvät voima, lempeys ja rohkeus. Harmaakarhua ihaillaan ja pelätään, sen reviiriä kunnioitetaan. Tämä antaa sille mahdollisuuden liikkua vapaasti hyvinkin laajalla alueella, elää omien valintojensa mukaisesti ja suojella perhettään parhaaksi katsomallaan tavalla.

Paljastaessani omaksi valinnakseni mustan pantterin, sain osakseni pitkän hiljaisuuden. Hiukan hämmentyneenä mieheni katseli minua, kunnes sai muotoiltua ajatuksensa kysymykseksi: ”Ja miten ajattelit näiden eri puolilla maapalloa asuvien eläinten yhteiselämän sujuvan?”

Jäin pohtimaan asiaa. Ainakin eläintarhoissa on monenlaisia asukkaita ilman sen suurempia yhteentörmäyksiä. Erilaisilta kasvillisuusvyöhykkeiltä siirretyille eläimille annetaan asuinpaikaksi aitaus, jonka…

Toisin sanoen

Kun antaa mielelleen luvan vaeltaa, Huomaa ajatusten siirtyvän unen ja valveen rajalle. Sanat kulkevat omaa tietään, ajatukset harhautuvat sivupolulle ja hetken kuluttua todellisuus näyttää toisenlaiselta kuin mihin silmät muistikuvineen ovat tottuneet.
Miten todellisuutta voitaisiin edes määritellä? Onko näkyvä maailma aistien havaittavissa, järjellä selitettävissä, luotettavasti todennettavissa? Kuinka avaramielinen on oltava pystyäkseen riittävän ymmärrettävästi arvioimaan nkäyvää todellisuutta?
Miten suuri vaikutus on muistinvaraisella päättelyllä, tunteilla ja yksittäisiten ihmisten  kokemuksilla? Kuinka monitasoisista osista kokonaiskuva muodostuu, miten keskenään ristiriitaiset havainnot sovitetaan yhteisesti hyväksyttyyn näkemykseen? 
Miten suhtautua siihen todellisuuteen, jota kukin yksittäinen ohikulkija kantaa sisällään? Kenellä meistä voisi olla oikeus päättää, onko kuvitelma totta vai todellisuus kuvitelmaa?
Onko edes olemassa vain yhtä todellisuutta, vai kuljetammko läp…

Kosketus tunteisiin

Useimmat ihmiset kaipaavat jossakin elämänvaiheessa vahvaa peiliä omille syville tunteilleen. Kirjojen ja elokuvien henkilöhahmojen sekä itselle ulottumattomissa olevien ihmisten elämänkohtaloiden seuraaminen antaa mahdollisuuden kokea erilaisia tunteita turvallisesti. Joillekin se riittää, kaikille kuitenkaan ei. Seuraamalla muiden elämää pääsee toki kosketuksiin omiin pinnan alla piileskeleviin tunteisiinsa, muttei  ehkä sittenkään pysty kokemaan niitä täydellisinä. 
Lähes jokaisen syvän tunteen liikahtaessa joudumme kohtaamaan myös tunteen vastapuolen. Ilo peilaa pelkoa, suru toivoa ja myötätunto epävarmuutta. Ilman peilin kääntöpuolen aiheuttamaa reaktiota tunteiden kokeminen jää helposti pinnalliseksi. Pinnallisten tunteiden kanssa voi hyvin elää, mutta itseään tuskin ymmärtää ilman syvällisempää tunteiden kohtaamsta.
Harvalla meistä kuitenkaan on riittävästi rohkeutta kohdataksemme tunteitamme edes yksin, saati asettaa itseämme alttiiksi toisen ihmisen peilaukselle. Siitäkään h…

Sisäinen suoja

Meillä jokaisella on sisällämme hiljainen tila,  paikka johon paeta melua, rauhattomuutta ja omien ajatusten uuvuttamaa mieltä.
Tuo sisäinen turvapaikka on valoisa ja tilava, kaiken kaaoksen keskellä varmasti pysyvä, ja sinne pääsy mahdollista itselle aina.
Jos on ulkoisen kaaoksen kuormittaessa mieluiten piiloutunut koko maailmalta, on jo aika opetella suojautumaan toisin.
Omaan hiljaiseen tilaan vetäytymällä on mahdollista olla olemassa muille myös itseensä lempeästi suhtautuen.